Juhani Peltosen haastattelu

 

 

 

 

 

 

 

 

Missio Helsingin pääsihteeri Juhani Peltonen:

Suomalaiset kaipaavat yhä armoa

Missio oli iso juttu, sanoo pääsihteeri Juhani Peltonen 30 vuotta tapahtuman jälkeen. Missio Helsinki 1987 onnistui yli odotusten ja kokosi yhteensä 183.000 kuulijaa. Mutta on myös asioita, joita Peltonen painottaisi nyt hieman toisin.

– On vaikea arvioida Missio Helsingin tuloksia tyhjentävästi. Mutta sen voi vähintään sanoa, että ilman sitä hengellisen elämän tila voisi Suomessa olla paljon huonompi, pääsihteeri Juhani Peltonen sanoo.

Evankelioimistapahtumia oli 1980-luvulla paljon. Vuosikymmenen alussa toteutettiin noin 150 seurakunnassa Tässä elämä – tapahtuma, sen jälkeen oli Luis Palaun kokoukset Helsingissä ja vuoden 1986 keväällä Jumala on -tapahtuma.

– Niiden jälkeen ajateltiin yleisemminkin, että seuraavaksi Billy Graham, Peltonen kertoo.

Hän esitti ajatuksen Grahamin kutsumisesta Yhteiskristillisessä evankelioimistoimikunnassa vuonna 1985.

– Ei sitä toimikunnassa aivan riemusta kiljuen otettu vastaan. Oivalsimme, että jos asiaa halutaan viedä eteenpäin, mukaan oli saatava Helsingin piispa Samuel Lehtonen. Samaan aikaan minut valittiin evankelioimistoimikunnan puheenjohtajaksi ja esivalmistelut alkoivat.

Siihen aikaan luterilaisen kirkon evankelioimistyö oli delegoitu SKSK:n evankelioimistyön toimikunnalle, jonka puheenjohtaja oli Helsingin piispa Samuel Lehtonen. Hän lähetti Billy Grahamille kutsun tulla Suomeen.

Johdatuksen rattaat

Keväällä 1986 Juhani Peltonen sai puhelinsoiton Pariisista Henry Holleylta, Billy Grahamin tiimin edustajalta.

– Holley kysyi, voinko järjestää tapaamiset Samuel Lehtosen, ortodoksisen kirkon metropoliitta Johanneksen, katolisen kirkon piispan Paul Verschurenin ja SYP:n toimitusjohtajan Ahti Hirvosen sekä Helsingin Saalem seurakunnan johtajan Kai Antturin kanssa. Tavoitin jokaisen samana päivänä ja kaikki vastasivat myöntävästi, mitä pidän Jumalan johdatuksena.

Vajaan kuukauden kuluttua em. tapaamisista Henry Holley soitti uudestaan ja kysyi, onko Helsingin Olympiastadion vapaa reilun vuoden päästä. Kävin Stadionilla ja oli se.

– Olin Holleyn Suomen vierailun jälkeen saanut piispa Lehtoselta ohjeen kirjoittaa Helsingin luterilaisen kirkon seurakuntaneuvostoille ja kysyä, kiinnostaako heidän seurakuntaansa lähteä mukaan järjestämään missiota. Vastaukset pyydettiin elokuuhun mennessä. Selvä enemmistä puolsi hanketta.

Kutsuprosessin tässä vaiheessa suomalaiset tapasivat Billy Grahamin edustajia ensin Pietarissa ja sen jälkeen elokuussa Amsterdamissa järjestetyssä evankelioimiskongressissa, johon oli koottu delegaatio Suomesta. Tässä kongressissa yhtenä iltana Ahti Hirvonen ja minut kutsuttiin podiumille ja esiteltiin noin 8000 osanottajalle. Kerron tämän siksi, että se osoittaa BGEA:n valmiutta tulla Suomeen.

– Mukana Amsterdamissa oli myös Ahti Hirvonen. Olin Hirvosen huonetoverina, jolloin hän pohti vielä Missio Helsingin päätoimikunnan puheenjohtajuutta. Totesin hänelle, että puheenjohtajan pitäisi olla maallikko, Juhani Peltonen kertoi.

Ahti Hirvonen sai tai oli jo saanut vahvaa vihreää valoa esimieheltään SYP:n pääjohtaja Mika Tiivolalta ja otti puheenjohtajuuden vastaan. Lokakuun 3. päivänä Billy Grahamin tiimin Suomeen saapunut edustaja Blair Carlson ilmoitti yhtymän kirkkovaaltuuston salissa, että Graham ottaa Suomen-kutsun vastaan. Toteutuksen aika oli tullut!

Lyhyt valmisteluprosessi

– SYP vuokrasi meille toimitilat Rautatientorin kulmasta, mutta myös tuki Missiota varsin tuntuvasti. Seurakuntayhtymän johtaja Mauri Larkio esitteli yhteiselle kirkkoneuvostolle 300.000 markan suuruisen avustusehdotuksen, joka myös hyväksyttiin. Näin pääsimme liikkeelle, Juhani Peltonen muistelee.

Grahamin koneisto oli valmisteluissa mukana alusta lähtien. Edellisenä vuonna Pariisin mission yhteydessä tapaamani pääsihteeri totesi kuvaavasti ”You invite Billy Graham and you get the whole machine”. Ilman tätä koneiston asiantuntemusta emme oli onnistuneet.

– Kun Suomessakin oli päätös tehty, Graham-tiimin ykkösketju tuli paikalle Blair Carlsonin johdolla. Suomessa mukaan tulivat joukolla myös kristillisten opiskelijajärjestöjen aktiivit. Ilman heitä molempia emme olisi saaneet missiota aikaan, sillä tapahtuman valmisteluun jäi aikaa vain vajaat 10 kuukautta. Onnistumisesta saamme kiittää asiansa tuntevaa päätoimikuntaa ja sen puheenjohtajaa sekä tehtäviinsä varauksetta sitoutunutta palkattua toimihenkilöstöä Helsingissä ja ennen kaikkea satoja vapaaehtoisia ympäri Suomea. Juhani Peltonen kertoo.

– Arkkipiispa John Vikström tapasi Billy Grahamin erikseen Kalastajatorpalla, mutta hän ei kuitenkaan osallistunut päätöstilaisuuteen, johon saapui Porvoon piispa Erik Vikström. Piispa Samuel Lehtosen osuus kunniapuheenjohtajana ja ympärillä vellovaan keskusteluun osallistujana oli varsin tärkeä. Tohtori Billy Graham on lähes aina tavannut kohdemaansa päämiehen, mutta Suomessa presidentti Koiviston tapaaminen ei onnistunut. Kuitenkin Kauppatorin kahvikojussa käynnin jälkeen Graham tapasi pääministeri Harri Holkerin.

– Kirkossa saatiin kuulla monia kriittisiä reaktioita, joiden ehkä keskeisenä oli syytös ns. ”ratkaisukristillisyydestä”, mikä kritiikin esittäjien mielestä on omiaan korottamaan ihmisen osuutta ja turhentamaan armon ehdottoman ylivertaisuuden yksin Jumalan tekona. Kaikkein vaikeinta näytti olevan körttien suhtautuminen. Mission jälkeen sain kuitenkin kutsun körttien seuratuvalle, Peltonen hymyilee.

Mitä tekisin toisin?

Juhani Peltonen sanoo, että jos hänellä olisi nyt edessään sama tehtävä, hän keskittyisi enemmän pääkaupunkiseutuun eikä niin paljon koko maahan. Hieman pidempi valmisteluaika olisi myös hyväksi. Kaikkiaan Peltonen on kuitenkin edelleen tyytyväinen Missio Helsinkiin.

Mission tuloksia ei Peltosen mukaan kunnolla seurattu. Siinä hän tekisi asiat nyt myös toisin. Hän sanoo, että Suomessa olisi myös pitänyt enemmän puhua etukäteen niin sanotusta Andreas-toiminnasta, joka on Grahamin kokouksissa yleensä vahva tekijä.

– Se tarkoittaa, että ihmisille ehdotetaan jonkun tuttavan, kaverin tai naapurin kutsumista mukaan tapahtumiin. Missio Helsingissä se olisi voinut olla tehokkaampaa. Aktiivisesti seurakunnan toimintaan osallistuvien ihmisten motivoiminen muiden mukaan kutsumiseen on edelleen ajankohtainen oman luterilaisen ja varmasti jossain määrin myös muiden kirkkokuntien haaste.

– Kiinnostuneiden ohjaaminen seurakuntiin onnistui puolestaan hyvin. Periaate oli, että kun ihminen kertoi, mihin seurakuntaan hän kuuluu, hänet ohjattiin oman seurakunnan toimintaan. Pienryhmiä syntyi paljon, ja osa niistä toimii yhä 30 vuoden jälkeen. Martti Pitkänen tiimeineen hoiti ilmoittautumiskortit Olympiastadionin viheriöltä seurakuntiin.

Kokouksissa oli mukana kaikkiaan 183.000 ihmistä, ja viheriölle käveli tilastojen mukaan 9460 henkeä.

Mission seuraukset

Juhani Peltonen sanoo, että Missio Helsinki herätti monenlaisia jälkimaininkeja. Yksi mittavimpia seurauksia oli Billy Grahamin tulkkina toimineen evankelista Kalevi Lehtisen kymmenet missiot Suomessa, Baltiassa ja entisen Neuvostoliiton alueella. Viimeisen puheensa lopussa Billy Graham testamenttasi jatkomissiot Lehtiselle. Missio Helsingin vaikutukset kertautuivat moninkertaisiksi kommunismin murennuttua, kun ihmisten etsivät uutta pohjaa elämäänsä.

Suomessa yksi näkyviä vaikutuksia oli ennen Stadionin kokouksia syntynyt ja edelleen vankasti toimiva Tuomasmessu, johon Missio Helsinki vaikutti toiminnallaan myönteisesti. Tuomasmessun alullepanijat Olli Valtonen ja Miikka Ruokanen tulivat Peltosen luo mission jälkeen ja pyysivät häntä mukaan suunnittelutiimiin.

– Katsoin sen kuitenkin sotivan uskonratkaisun tehneiden omiin seurakuntiinsa ohjaamista vastaan, mikä oli BGEA:n toiminnan erittäin keskeinen periaate. Siksi jäin siitä pois. Nyt tekisin toisin!

– Myös lehdistön ja median suhtautuminen hengellisiin asioihin muuttui Missio Helsingin aikana. Toimittajat suhtautuivat aluksi epäluuloisesti Billy Grahamiin, mutta tämän yksinkertainen julistus vakuutti myös monet toimittajat, ja he oppivat odottamaan hyvää juttua hengellisistä asioista, Peltonen arvioi.

Selkeä sanoma Jeesuksesta

– Nyt 30 vuotta myöhemmin maallistuminen on edennyt Suomessa niin pitkälle, ettei evankelioiminen-sanaa näytä esiintyvän enää lainkaan kirkon toimintakertomuksessa, Juhani Peltonen toteaa.

Hän pohtii, että evankelioimisesta on ajauduttu varsin kauas – missä oltaisiin, jos ei Missio Helsinkiä olisi ollut? Ei Missio Helsingin tapaisen toiminnan aika ole suinkaan mennyt ohitse vaan täysin päinvastoin. Billy Graham toisti jokaisessa puheessaan: ”kaikki opetuslapset, jotka Jeesus kutsui, hän kutsui julkisesti”.

– Evankelioiminen ei enää läpäise kaikkea seurakunnan toimintaa niin kuin vielä 80-luvulla oli tavoitteena. Pappien saarnoista evankeliumia saa aika usein etsimällä etsiä. Kuitenkin juuri evankelioiminen on keskittymistä kirkon perustehtävään. Kyse on pelastussanomasta: se on Jumalan anteeksiannon julistamista ihmiselle, mikä perustuu Jeesuksen ristillä tapahtuneeseen syntiemme sovittamiseen. Ilman tätä armo muodostuu halvaksi ja evankeliumi pelkäksi ”tule sellaiseksi, kun olet” julistukseksi.

– En kaipaa minkäänlaista lakihenkisyyttä, mutta ihmiset tarvitsevat edelleen selkeää armon julistusta Jeesuksesta, Hänen persoonastaan ja Hänen työstään.