Ahti Hirvosen missio

Suomen Yhdyspankin pääjohtaja Ahti Hirvonen (86) toimi Missio Helsingissä päätoimikunnan puheenjohtajana. Hän kuvaa 18 jäsenen päätoimikuntaa yhdeksi elämänsä parhaista tiimeistä.

– Olisin ollut valmis ottamaan sillä joukolla melkein minkä tahansa suuryhtiön vastuulleni, Hirvonen sanoo vuosikymmenien johtajakokemuksella.

Se ei ole aivan pieni kiitos tiimille. Työn tulos onkin sitten maamme kirkkohistoriaa.

Pankinjohtajan prosessi

Ahti Hirvonen tuli uskoon 49-vuotiaana useamman vuoden kestäneen prosessin lopputulemana vuonna 1980.

– Olin silloin SYPin varatoimitusjohtaja ja mietin, miten asian kertominen julki tulisi hoitaa ja miten se otettaisiin työpaikalla vastaan. Perhepiirissä olin sen toki jo kertonut, Hirvonen muistelee.

– Syksyllä 1981 Mika Tiivola pyysi minut puheilleen. Hän oli SYPin johtokunnan puheenjohtaja ja toimitusjohtaja. Tiivola kertoi päättäneensä luopua toimitusjohtajan tehtävästä ja tarjosi sitä minulle.

Ahti Hirvonen ajatteli, että nyt asia on selvitettävä, ja pyysi viikon miettimisaikaa.

– Viikon kuluttua kerroin Tiivolalle ennen kuin mentiin muissa asioissa pidemmälle, että minulla on tällainen käänne, uskoontulo. Yllätyksekseni Tiivola vastasi salamannopeasti, että sehän on hieno asia ja sinun yksityisasiasi, ei pankin.

Tapaamisen jälkeen Ahti Hirvonen mietti, miten jatkaa asian julkistamista. Hän pyysi pankin tiedotusjohtajan luokseen.

– Sanoin, ettei asiaa sen kummemmin julkisteta, mutta haluan kertoa, että et kiellä sitä, jos kuulet sen muuta kautta.

Kun toimitusjohtajaksi nimittäminen julkistettiin, Ahti Hirvonen kertoi johtoryhmälleen uskoontulostaan.

– Siinä olisi kuullut nuppineulan putoamisen, mutta kenelläkään ei ollut asiasta kysyttävää.

Nimityksen johdosta Hirvosta haastateltiin Talouselämä-lehteen, jolloin hän kertoi myös uskostaan. Haastattelun julkistamisen jälkeen ei tarvinnut enää pohtia uskosta kertomista. Se asia oli kaikkien tiedossa.

– Monet sellaiset ihmiset, joista en olisi odottanut, tulivat sen jälkeen puhumaan kanssani hengellisistä asioista ja uskostaan.

Olisiko minulle mitään puuhaa?

Kun Ahti Hirvonen muutti Espoosta Helsinkiin kesällä 1981, hän päätti pyrkiä mukaan uuden kotiseurakunnan toimintaan. Hirvonen varasi ajan Taivallahden seurakunnan kirkkoherra Vuolalta.

– Kerroin muuttaneeni ja kysyin olisiko hänellä minulle mitään puuhaa seurakunnassa, Hirvonen hymyilee muistoille.

Hänet pyydettiin ehdolle seuraaviin seurakuntavaaleihin, ja hän tuli valituksi suurimmalla äänimäärällä.

– Niinpä aloitin samana päivänä sekä seurakuntaneuvostossa että SYPin toimitusjohtajana.

Myöhemmin Veikko Pöyhönen SKSK:sta ja Harri Heino Kirkon tutkimuskeskuksesta tulivat tapaamaan Ahti Hirvosta. He pyysivät häntä asettumaan ehdolle SKSK:ssa, jonka valtuuskunnan puheenjohtaja oli piispa Samuel Lehtonen. Hirvonen suostui ja tuli valituksi SKSK:n hallituksen puheenjohtajaksi. Myöhemmin hänet valittiin oman seurakunnan esityksestä myös Lähetysseuran johtokuntaan.

Jospa sinä ottaisit sen

Missio Helsingin päätoimikunnan puheenjohtajaksi Ahti Hirvosta pyysi Helsingin piispa Samuel Lehtonen.

– Hän ja Erik Vikström olivat aktiivisesti Missio Helsingin takana, muut piispat eivät. Vastasin ei, koska minulla oli niin paljon muita vastuita ja lisäksi kirkon sisällä riideltiin missiosta. Parin viikon päästä Samuel soitti uudestaan. Keskustelin asiasta Mika Tiivolan kanssa, kerroin, mihin minua oli pyydetty ja millä perusteilla olin kieltäytynyt. Tiivola oli hetken hiljaa ja sanoi, että jospa sinä ottaisit sen kuitenkin. Luulen piispan puhuneen hänen kanssaan etukäteen.

Ahti Hirvonen toteaa, että siihen ei ollut paljon sanomista.

– Se oli melkein toimeksianto, eikä ajankäyttöä tarvinnut sen jälkeen miettiä.

Billy Grahamin tiimin edustajia Hirvonen tapasi sekä Lahden kirkkopäivillä että Amsterdamissa evankelioimiskongressissa. Amsterdamissa asiat etenivät. Mukana oli monia ihmisiä Suomesta, muun muassa mission pääsihteerinä sittemmin toiminut Juhani Peltonen.

– Amsterdam oli hyvä kongressi. Pidimme suomalaisten kesken illanistujaisia ja mietimme paljon kirkon uudistusta. Monet silloin esille tulleista ajatuksista olisivat edelleen ajankohtaisia.

Kyse on eloonjäämisestä

– Missio Helsingin jälkeen oli herkkä tilanne, kun missio onnistui niin hyvin. Kaikki olivat sitä mieltä, että jotain muutakin pitää tehdä. Silloin syntyi esimerkiksi Suomen missioiden toimikunta, Ahti Hirvonen muistelee.

Siihen aikaan syntyi myös Tuomasmessu.

– Uskon, että missiolla oli suuri vaikutus Tuomasmessun syntymiseen. Vaikutteita tuli muualtakin. Omasta puolestani sanoin Miikka Ruokaselle ja Olli Valtoselle, ettei ole järkevää, että suuret seurakunnat järjestävät 35 hengen jumalanpalveluksia. Kysyin heiltä, eikö messua voisi järjestää muulla tavalla, joka herättäisi suuremman kiinnostuksen.

Hirvonen lisää, että mission jälkeen henki oli muutaman vuoden korkealla.

– Siitä se on sitten latistunut. Jos Missio Helsinkiä ei olisi ollut, se olisi latistunut jo aikaisemmin, hän arvelee. Agricolan Tuomasmessu on tosin edelleen Suomen suosituin jumalanpalvelus.

Vähän ennen Kuopion kirkkopäiviä vuonna 1991 Samuel Lehtonen luopui piispan tehtävistä. Kuopiossa Lehtosen seuraajaksi myös SKSK:n valtuuskunnan puheenjohtajana valittiin Eero Huovinen.

– Kutsuin Huovisen pankkiin tutustumislounaalle ja kerroin hänelle omista hengellisistä toimistani, joissa painopiste oli ollut Missio Helsingissä ja evankelioimistyön edistämisessä. Huovinen sanoi, että nämä tällaiset asiat eivät ole olleet koskaan hänelle läheisiä. Mutta Tuomasmessussa hän kävi rivikuulijanakin ja saarnasi siellä usein.

Ahti Hirvonen pahoittelee, että evankelioiminen ei ole kirkossa esillä enää samalla tavalla kuin ennen. Muutama vuosi sitten yritettiin saada Billy Grahamin pojan, Franklin Grahamin missiota Suomeen, ja Hirvonen oli prosessissa mukana.

– Tapahtuman taakse ei saatu tarpeeksi laajaa seurakunnallista pohjaa. Luterilaiset seurakunnat eivät syttyneet.

Hirvonen toteaa, että kirkon kohdalla on kyse eloonjäämistaistelusta.

– Tasa-arvoiset avioliitot ja monet muut kiistat ovat pienempiä kysymyksiä. Evankelioiminen on kirkossa hävinnyt sanana kokonaan, ja kuitenkin evankelioimistyössä ollaan kirkon toiminnan ytimessä, Ahti Hirvonen summaa.